Talon arkkitehtuurista tulee lisää tekstiä myöhemmin!
Talon suunnitteli arkkitehtitoimisto Jung & Fabritius, mutta suunnittelivatko herrat talon yhdessä vai oliko jompi kumpi heistä pääsuunnittelija? Tästä on vuosien mittaan ollut epäselvyyttä, kuin myös virallisesta rakennusvuodesta.
Walter Jung ja Emil Fabritius perustivat yhteisen arkkitehtitoimiston vuonna 1905. Se luetaan ajan tärkeimpien toimistojen joukkoon. Jung ja Fabritius olivat työskennelleet yhdessä aiemminkin, mutta yhteisen toimiston ensimmäisiä töitä oli paanukatoistaan tuttu, jugendtyylinen Sedmigradskyn koulu Oikokadulla Pukin korttelissa.
Sturenkadun koulu on puolestaan yksi Jungin ja Fabritiuksen toimiston viimeisiä töitä, sillä vuodesta 1915 lähtien Jungilla oli oma toimisto. Koska piirustukset ovat kaikki Emil Fabritiuksen allekirjoittamat, lienee oikein puhua Fabritiuksen talosta. Fabritius piirsi myös Viipurinkatu 2 tontille huoltoaseman 1930-luvulla. (Saman aseman, jota Alppila Seura 1970-luvulla manasi "tunteettomasti suunnitelluksi" - huoltoasemien suunnittelu ei liene sitä kiitollisinta puuhaa arkkitehdeille, eikä vanhoja asemia olla yleensä innolla säilyttämässä. Brahenpuistikosta purettiin juuri Heikki ja Kaija Sirenin 1965 piirtämä huoltoasema.)
Fabritiuksella oli läheinen suhde Sedmigradskyn säätiöön koko elämänsä ajan, ja hän toimi jossain vaiheessa (ainakin 1937) säätiön sihteerinä ja taloudenhoitajanakin.
Rakennusmestarina Sturenkadulla toimi Wilhelm Ekman - Ekmanin mestaroimia taloja olivat myös Porvoonkatu 15 puutalot (1929). 11.6.1912 päivätyn urakkasopimuksen mukaan tehdään kolmikerroksinen koulurakennus kivestä, kellareineen pihoineen. Urakkahinnaksi sovittiin 85 400 mk, ja muutostöineen koko työn hinnaksi tuli 91 428 mk.
Koulu on lähes saman ikäinen kuin kivinen Pitkäsilta, Einar Flinkenbergin piirtämä Hakaniemen halli, Lars Sonckin Kallion kirkko, K. H. af Segerstedtin ja R. Eklundin Kallion kirjasto ja Kokos-saippuatehdas, jotka kaikki ehtivät valmiiksi 1912. Myös Sturenkadun koulun rakentaminen aloitettiin kyseisenä vuonna, mutta sitten alkoi rakennustyöläisten lakko, minkä seurauksena työ viivästyi. Alkuperäisen sopimuksen mukaan uuden rakennuksen piti valmistua 1.5.1913, mutta uudisrakennuksen katselmukseen päästiin vasta 29.12.1913.
Koulu aloitti toimintansa 15.1.1914. Viralliset avajaiset pidettiin saman kuun 24. päivänä. Opettaja Nanny Lagerblandin laatiman vuosikertomuksen sanoin vaatimattomaan avajaisjuhlaan osallistui kaupungin arvohenkilöitä, koulujen henkilökuntaa ja oppilaiden vanhempia.
Teksti: Mia Kunnaskari. Päivitetty: 29.10.2007. Kommentteja otetaan mieluusti vastaan historiaryhmässä!
Lainaus Alppila Seuran 24.4.1974 Uudenmaan lääninhallitukselle toimittamasta suojeluesityksestä:
Alppila-Seura ry. esittää kunnioittavasti, että lääninhallitus saattaisi Helsingin kaupungin Alppiharjun kaupunginosassa (12.k.osa) korttelissa 370 tontilla 1 sijaitsevan koulurakennuksen, joka sijainti ilmenee oheisesta kartasta, siten suojelluksi, kuin kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta 27 päivänä marraskuuta 1964 annetussa laissa säädetään.
Kysymyksessä oleva rakennus on kaksikerroksinen tiilirakennus, joka on rakennettu v.1912. Rakennus edustaa 1910-luvun aikana vallinnutta pohjoismaiseen, lähinnä ruotsalaiseen ja tanskalaiseen arkkitehtuuriperintöön perustuvaa tyylisuuntausta.
Yksinkertaisen puhtaassa julkisivussa on taidolla yhdistetty tiiliarkkitehtuurin erityispiirteitä rapattujen suurimuotoisten pintojen kanssa.
Rakennuksen arkkitehtuuri muodostaa erinomaisen esimerkin toisaalta kansallisromantiikan ajan rakennustaiteen tyylisuuntaa vastaan syntyneen uusklassisen reaktion ja toisaalta koristeellisen pohjoismaisen talonpoikais-, pikkukaupunki- ja herraskartanoarkkitehtuuriperinteeseen nojautuvan suuntauksen välillä.
Arkkitehdit Jung ja Fabritius suunnittelivat rakennuksen v. 1912 käytännössä samanaikaisesti kuin elokuvateatteri Kino-Palatsin tiloja. Arkkitehtuurille on ominaista rohkean suuripiirteinen muotokieli muuten suhteellisen pienessä ja vaatimattomassa rakennuksessa. Se ilmentää selvää pyrkimystä pois aiemman vuosikymmenen kansallisromanttisesta suuntauksesta. Etenkin Jung, joka todennäköisesti on pidettävä pääsuunnittelijana, pyrki pois kansallisromantiikan henkeen suunnitelluista usein kömpelöistä ja karkeista naturalistisista ornamenteista.
Rakennuksen asemakaavallinen sijainti osoittaa samaa tuoretta omaperäisyyttä, hyvää makua ja varmaa materiaalin tajua kuin ulkomuodotkin.
Talon eteläpuolelle on muurin varaan nostettu terassi, jolle suunniteltiin ja rakennettiin puutarha. Rakennus asettautuu kohtisuoraan katua vastaan avaten kadulle päin jyrkän taitekattoisen päätyjulkisivun.
Näin kaksikerroksinen pihajulkisivu, korkea päätyjulkisivu ja voimakkaasti muotoiltu koillisjulkisivu muodostavat eheän mutta samalla dynaamisen kokonaisuuden. Puuistutukset yhdessä tiili- ja rapattujen pintojen kanssa muodostavat tänään yhä edelleen voimakkaan ja persoonallisen kokonaisuuden, jota ei edes tunteettomasti muotoiltu huoltoasema sen koillispuolella pysty ratkaisevasti heikentämään.
Rakennusta käytetään lasten päivähoitoon, johon tarkoitukseen se soveltuu erinomaisesti. Terassille nostettu pihapuutarha estää talon vierestä kulkevan liikenteen melun tunkeutumasta liian voimakkaana lastentarhaan.
Koska rakennuksen tilalle tällä hetkellä suunnitellaan liike- ja toimistorakennusta, on perusteltua, että lääninhallitus ryhtyy kiireellisesti toimenpiteisiin, jotta rakennus voisi säilyä tuleville sukupolville osoituksena 1910-luvun uudesta arkkitehtuurisuuntauksesta oleellisena osana Alppiharjun kaupunkikuvaa.
