Sedmigradskyn pientenlastenkoulujen toiminta laajeni Kallioon 1898. Ensin rakennettiin Sedmigradskyn pientenlastenkoulu n:o 2 Neljännelle linjalle. Koulu toimi vuoteen 1912, ja jatkoi toimintaansa samalla nimellä uusissa tiloissa Sturenkadulla 1914. Siellä se toimi yhtäjaksoisesti yli neljän vuosikymmenen ajan.
Koulutoiminnan laajennukselle oli tarvetta, sillä kaupungin kasvaessa myös kouluun pyrkijöiden määrä kasvoi. Kallion sivukoulun perustamispäätöksen aikoihin koulujen johtokunnan puheenjohtajana toimi Suomen taideteollisuuden isäksi kutsuttu professori Carl Gustav Estlander (pj. 18851904). Sturenkadun koulun perustamisen aikoihin ohjissa olivat professori Adolf Ossian Aschan (1910) ja tehtaanpappi C. G. Olsoni (1912).
Professori Aschanilta on peräisin nimi Sedmigradskys småbarnskola n:o 2. Pientenlastenkouluna se ei ollut alueellamme ensimmäinen. Sörnäisten kansanlastentarha, myöhemmin Ebeneserkoti, oli avattu 1890, ja muitakin kouluja oli suunnitteilla. On mahdollista, että uuden ruotsinkielisen koulun perustamiseen ovat voineet vaikuttaa humanitaaristen syiden ohella poliittiset seikat. Estlander oli ensin fennomaani, mutta ajatteli sittemmin ruotsinkielisyyden toimivan suojana Venäjän kasvavaa valtaa kohtaan. Pitkänsillan tällä puolen Ebeneserissä oli jo suomenkielinen osasto, joten olisiko Estlander arvioinut tarpeelliseksi tukea ruotsin asemaa suomenkielistyvässä työläiskaupunginosassa?
Theodor Höijerin suunnittelema koulurakennus sijaitsi 4. linjan koulukorttelissa. Ensimmäinen koulu alueella oli Porthaninkadun kulmaan 1891 valmistunut apukoulu. Sedmigradskyn koulu rakennettiin sen viereen. Itäisen Papinkadun kulmaan rakennettiin vielä kolmas koulu 1910.
Kakkoskoulun alaosa oli kiveä, yläosa puuta. Opettajattaren ja keittäjättären asunnot sijaitsivat yläkerrassa ja pihalla oli tuttuun tapaan kasvimaa. Pihalla kasvoi myös tervaleppä, joka säilyi taloa kauemmin. Korttelissa on nyt Kallion ala-aste ja puisto, mutta vielä 1940-luvulla Sedmigradskyn talossa toimi lasten (tietenkin) pelkäämä hammasklinikka.
Muuttoliikkeen ja väestönkasvun vuoksi uuden, tilavamman koulun rakentaminen tuli ajankohtaiseksi jo vuosikymmenessä. Kaupungin osoittama tontti Sturenkatu 1214:ssa tarjosi sopivan paikan uudelle rakennukselle ja puutarhalle. Tuolloin korttelissa 370 ei ollut muita rakennuksia. Seuravana vuonna, siis 1915, Porvoonkadun ja Viipurinkadun kulmaan valmistui Heikki Kaartisen piirtämä kivimuuri. Kivimuurin asunnoissa oli huone ja keittokomero, ja asukkaat olivat pääosin työväkeä. Talon ensimmäisiin asukkaisiin lukeutui Tauno Palon kotiväki.
Sturenkadun koulun piirustukset laati tuttuun tapaan arkkitehtiliike W. Jung ja E. Fabritius ja rakennusmestarina toimi Wilh. Ekman. Rakentaminen aloitettiin 1912, mutta sitten alkoi ns. 1912 Helsingin rakennustyöläisten lakko. Työ viivästyi. Kaupungin kanssa oli sovittu vanhan rakennuksen luovuttamisesta 1912, ja näin myös tehtiin. Kun uusi rakennus ei ollut vielä valmiina, koulutyö oli pysähdyksissä puolentoista lukuvuoden ajan. Jonkinmoinen tauko koulutyöhön olisi kaiketi joka tapauksessa tullut, koska alkuperäisen sopimuksen mukaan uuden rakennuksen piti valmistua 1.5.1913.
Viimeinen kouluvuosi 4. linjalla alkoi 15. tammikuuta 1912. 57 -vuotiaita oppilaita oli 36, heistä 20 tyttöä ja 16 poikaa. Kun kevätlukukausi päättyi päättöjuhlaan 24.5.1912, edessä oli puolentoista vuoden tauko. Monen lapsen kohdalla tauko tarkoitti, että he olivat ilman koulupaikkaa.
Näin päättyi Sedmigradskyn koulun aika Linjoilla - seuraavaksi suunnataan katse Sturenkadulle.
Teksti: Mia Kunnaskari. Päivitetty: 30.10.2007. Kommentteja otetaan mieluusti vastaan historiaryhmässä!
