Alppila-Seura jatkaa Harjun nuorisotalon puolustamista ja liittyy JOY-toimintaan

Alppila-Seura ry. päätti vuosikokouksessaan 13.3.2010 jatkaa edellisen vuoden aktiiviista linjaa. Alppila-päivä Helsinki-päivänä ja Kallio Kukkii ja Kipinöi -tapahtumiin osallistuminen olivat innostaneet paikallisia. 

Tänä vuonna Alppilan rajat -paikalliskampanjan kautta seura osallistuu myös Kotiseutuliiton Jokaisen Oma Ympäristö -teemavuoteen. Tarkoitus on selvittää, missä paikallisten ja ohikulkijoiden mielestä Alppiharju sijaitsee, mitkä ovat sen maamerkit ja mitä tarinoita Alppilasta kerrotaan.

Seuran puheenjohtajaksi valittiin Emilia Palonen, joka jatkaa väistyvän puheenjohtajan Laura Kiukaksen linjaa. Muut johtokunnan jäsenet ovat nyt Paul Parant (sihteeri), Teuvo Pietilä (varapuheenjohtaja), Hilkka Kuusinen (taloudenhoitaja), Nina Klemmt, Antti Okko, Terttu Rautio ja Niilo Vikla, sekä Anna Storgårds (varajäsen).

Alppila Seura ihmettelee Helsingin kaupungin lakkautusuhan alla olevien julkisten palveluiden listaa. Siinä ei olla otettu huomioon sitä, että Konepajan alueelle Alppilan ja Vallilan välimaastoon rakennetaan aktiivisesti etenkin perheasuntoja. Tarve kouluille, kirjastoille ja nuorisotoimen palveluille kasvaa. Seura jatkaa Harjun nuorisotalon puolustamista, ja iloitsee siitä, ettei Vallilan kirjastoa aiota lakkauttaa.

– Tässä nähdään paikallisaktivismin voima. Olisi ollut kaupungin päättäjiltä uskaliasta ja arveluttavaa toimia näin selkeästi ilmaistua kansalaismielipidettä vastaan, Emilia Palonen, Alppila Seuran uusi puheenjohtaja sanoo. 

Palonen, entinen Ydin-lehden päätoimittaja ja ruohonjuuriaktivisti, on kaupunkeihin, identiteetteihin ja demokratiaan erikoistunut politiikantutkija ja tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

– Kirjastot ja nuorisotilat ovat niitä näkymättömiä ja arkisia paikkoja, joissa kaupunkilaiset kohtaavat toisiaan. Ne ovat jaettua ei-kaupallista kaupunkitilaa, joiden vaikutus säteilee aktiivikäyttäjistä heidän ympäristöönsä. Vähän samankaltaisia paikkoja ovat kaupunginosayhdistykset, joissa puoluetaustoista, iästä ja maailmankuvasta riippumatta ihmiset kohtaavat ja pyrkimään tekemään asioita yhteisen ympäristönsä hyväksi, Palonen toteaa.

Palosen mielestä kaupunginosayhdistyksen tarkoitus ei ole nimbyillä ja vastustaa muutosta sinänsä, vaan miettiä miten muutos hyödyttäisi laajapohjaisesti paikallisia asukkaita. Olennaista on myös paikallisdemokratia eli kuinka kaupungin tai metropolin tasolle kuuluvat kaupunginosien äänet.